KLK - Sméagol kesytetään & Tie soiden poikki

Täällä kaikki legendaariset ja vielä legendaarisemmat topicit, joita ei haluta tappaa.
Vastaa Viestiin
Newra
Hassu pieni otus
Viestit: 1347
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 9:31 pm
Viesti:

KLK - Sméagol kesytetään & Tie soiden poikki

Viesti Kirjoittaja Newra »

Yksi ja kaksi neljättä kirjaa.

Golum, golum! Tapasimme Klonkun, wiihei. En muistanutkaan, että pidin siitä niin paljon, se on oikeastaan aika symppis - vaikkakin vähän koiramainen, ainakin kesyynnyttyään.
Klonkku lausuu muutamia kivoja lauseita, niin kuin "Ei pitäisi katsoa kun kynttilät palaa." ja "Tai hobitit menee alas kuolleiden joukkoon ja sytyttää pikku kynttilät."
Ja se lopun monologi on ihana. Elokuvassakin ose on aivan loistava kohta.

Frodon ja Samin köysilaskeutumisessa on yksi ehkä hieman oudohko asia - Sam laskeutuu ensimmäisenä ja Frodo pitää köydestä kiinni. Sitten Frodo lyhentää köyttä ja laskeutuu itse. Kuitenkin ajatellaan, että Sam sen solmun teki. Mutta hmm, ai niin. Ehkä Frodo lyhensi köyttä kietomalla sitä enemmän itsensä ympärille tai sitten sen kannon ympärille. Kenties.

Fissuja.
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.

Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08


långsamt genom rummen går hon ut
Avatar
Orkrist
Vakavasti Otettava Basisti
Viestit: 651
Liittynyt: Pe Huhti 23, 2004 8:35 pm

Viesti Kirjoittaja Orkrist »

Olen ihan hävyttömästi jäljessä tästä, koska lukutahtini on ollut vähän niin ja näin.

Pidin näistä luvuista, Sméagol oli tosi sympaattinen, en edes muistanut että se oli niin varpaita nuoleskeleva kesyynnyttyään. Jotenkin huomasi, että kirjassa tuo vannomiskohta oli huomattavasti värisyttävämpi kuin vastaava elokuvaversio, tai sitten mie en todellakaan osaa ottaa Elijah Woodin murinoita ja loistavia silmiä vakavissani. XD Matka Kalmansoiden halki oli hienosti kuvattu, ja nuo Newwien laittamat Klonkun kivat lausahdukset olivat ah-niin-ihania. ^^ Monologi oli loistava, tosin se kuoppa, jossa ne viettivät yönsä, aiheutti muutamia nauruntyrskähdyksiä - ehkä pääni kehitti jotain omituisia visioita hiekkakuopista ja lähdevesilähteistä.

Minuakin tuo Samin ja Frodon köysisäätäminen hieman ihmetytti, en rehellisesti sanottuna tajunnut siitä mitään. x) Se ei kyllä ollut ihme, minun basistinaivoni olivat hieman väsyneet. EE:ssä tykkäsin siitä, kun köysi rupesi purkautumaan, ja kirjassa se oli kiva myöskin.

Haha, ensimmäinen postini koko kampanjan aikana. :roll:
Until your distress sleeps
fill me up with your grief
Avatar
Noradriel
Yksinäinen susi
Viestit: 1134
Liittynyt: Ma Tammi 05, 2004 8:53 am
Paikkakunta: Lothlórien

Viesti Kirjoittaja Noradriel »

Aloin ajatella jo alussa, että haluaisinko vaeltaa sellaisessa maastossa. Aika masentavan kuuloista. Kivia, kiviä, kalliota, muutama kitkasvuinen puu.

Edelleen Mustat ratsastajat saavat ihon kananlihalle. Kun ei kunnolla tiedä(tai tietä, mutta...) mitä ne ovat. Ne vain pelottavat.

Köyden kiinnitys. Minä ajattelisin niin, että Sam kiinnittää sen ja lähtee alas, samalla kun Frodo pitää lopusta köydestä (joka ei ole kiinni tai Samilla) kiinni. Köyden putoaminen on kyllä ihana.

Haa! Klonkku. Minä huomaisin vasta nyt, että oikeastaan pidän Klonkusta. Se on niin sympatioita itselleen keräävä. Sméagol on se joka kerjää sympatiaa, kamalilla kokemuksillaan, olemuksellaan. Myös itsekseen puhelu on niin vaikuttava. On se myös elokuvassa loistava.

Autiomaa, mihin Sam&Frodo&Klonkku tulevat. Hui. Kamala paikka.

Klonkulla oli joitain todella ihania lausahduksia.
"Mutta hitaasti, oikein hitaasti. Oikein varovasti! Tai hobitit menee alas kuooleiden joukoon ja sytyttää pikkukynttilät. Seuratkaa Sméagolia! Ei saa katsoa valoja!"
Let me forget all of the hate, all of the sadness.

Pervoin -05
HP- ficcaaja -06
Aragorn 2009


Avatar by Paperlime
Avatar
Elvédan
Samooja
Viestit: 549
Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
Paikkakunta: Grey Havens my destiny

Viesti Kirjoittaja Elvédan »

(Olen kamalasti myöhässä, anteeksi. En muistanut, miten paljon koulu voi teettää töitä.)

Sméagol kesytetään -luku on minulle aina pienoinen lasku Kolmannen kirjan ihanista jutuista (lähinnä siis Rohanista) takaisin "arkeen". Huomasin kuitenkin lukevani kyseistä lukua lopulta mielenkiinnolla - kja löytyihän sieltäkin lainattavia kohtia: varhaisen aamun hyisessä harmaudessa on hieno kuvaus. Tiedän täsmälleen, minkälaista hetkeä sillä tarkoitetaan.

Sam on varsin ih. "Minulle olisi nyt kyllä ihan oikein jos minut hirtettäisiin varoitukseksi kaikille pölkkypäille!"

Haltiaköysi-juttu oli kiinnostava. Tosin jäin vähän ihmettelemään sen kyseisen elokuvakohdan repliikkiä "Ehtaa haltiaköyttä", tai siis sen puuttumista. Olisin nimittäin voinut vannoa, että se oli kirjassa... Mutta ei sitten, muisti teki tepposet.

Sméagolin muutos on hieno, koko Klonkun hahmo ylipäätään on ehkä monimutkaisin hahmo Tarussa. Minä pidän hänestä eniten ehkä juuri Sméagol-puolen ollessa vahvimmillaan. Hän on myös hirveän surullinen hahmo: millainen hänestä olisi voinut tulla... ja millainen tuli.

Tie soitten poikki. Sam on taas paras. "Hän hillitsi miekkaan ja köyteen liittyvät tuumat, jotka tunkeutuivat hänen ajatuksiinsa, ja istuutui isäntänsä viereen." Mikkoja ja köysiä, vai niin. :lol:

Minulle tämän luvun kiintoisimmaksi yksityiskohdaksi nousee Klonkun mainitsemat ruumiskynttilät. Tuo sana jo itsessään aiheuttaa kylmiä väreitä, se on kiehtova ja kauhistuttava. Ruumiskynttilät. Ruumiskynttilät. Ruumiskynttilät.

Lopun Sméagolin ja Klonkun väittely/keskustelu on jännittävää luettavaa. Ehdottoman hienosti kirjoitettu.
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!

"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
Vastaa Viestiin