Kuudennen (ja viimeisen) kirjan kaksi ensimmäistä lukua.
Samilla käy kyllä suhteellisen hyvä tuuri, kun kukaan ei kuule sitä "Minä tulen Frodo-herra!" -hihkaisua.
Jäin pohdiskelemaan, mitä olisi käynyt, jos Sam ei olisi löytänyt Frodoa. Olisiko hän lähtenyt tuhoamaan Sormusta yksin? Ja veikkaisin, että oli Frodolla hyvä olla erossa Sormuksesta hetken aikaa, niin sen valta ei päässyt kasvamaan liikaa. Samin kuvitelmat ovat suloisia ^___^
Mutta aa, tulen jatkamaan tänään tai huomenna, nyt tanssitunnille. Olkaa hyvät.
KLK - Cirith Ungolin torni & Varjojen maa
KLK - Cirith Ungolin torni & Varjojen maa
Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cerin Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne.
Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08 ♥
långsamt genom rummen går hon ut
Runoilija 05 Valvoja 06 Loftisficcaaja 07 08 ♥
långsamt genom rummen går hon ut
- Elvédan
- Samooja
- Viestit: 549
- Liittynyt: Ma Tammi 19, 2004 11:15 am
- Paikkakunta: Grey Havens my destiny
(Otan kiinni teidät. ^^)
Sam ja Sormus. Kiintoisaa seurata Samin suhtautumisen muuttumista Sormusta kohtaan. Olisi hauska päästä seuraamaan itse Sormuksen mietteitä ( ), eikö vain? Siellä voisi olla varsin legendaarisiakin juttuja...
Sam soittaa ovikelloa. *naur* (Sori, liian vähän yöunia.)
Frodon ja Samin jälleennäkeminen ja tilanteen muuttuminen, kun Sormus muistetaan. Siinä käydään läpi niin monia tunteita lyhyessä hetkessä, että huhhuh. Heikompaa hirvittää. Mutta hyppiäkseni epäloogisessa järjestyksessä, pitää mainitseman, että pidän siitä, miten Sam alkaa laulaa, kun on menettänyt toivonsa Frodon löytämisestä. Laulaa! Kuinkahan monelle kävisi noin: keskellä mitä hirveintä tilannetta, ystävä on vankina mutta et vain löydä häntä ja kuolleita vihollisia ympärillä... No jaa, hämmästyttäviä otuksia nuo hobitit.
Joo. Haltiakieliset huudot ovat ihania.
Varjojen maa -luku on aina ollut minulle ehkä se vaikein luku. Hidastempoisin luku. Aina minä siitä kuitenkin selviän. ^___^
Théodenin kuoleman mainitseminen jossain siellä välissä sai kyyneleet silmiini. Tunnerikasta tämä osa Tarusta.
Núrnen-järvi alkoi kiinnostaa. Tosiaan - siellä asuu ihmisiä, Sauronin alaisia mutta ihmisiä joka tapauksessa. Mitenhän heille kävi loppujen lopuksi?
Sam ja Sormus. Kiintoisaa seurata Samin suhtautumisen muuttumista Sormusta kohtaan. Olisi hauska päästä seuraamaan itse Sormuksen mietteitä ( ), eikö vain? Siellä voisi olla varsin legendaarisiakin juttuja...
Sam soittaa ovikelloa. *naur* (Sori, liian vähän yöunia.)
Frodon ja Samin jälleennäkeminen ja tilanteen muuttuminen, kun Sormus muistetaan. Siinä käydään läpi niin monia tunteita lyhyessä hetkessä, että huhhuh. Heikompaa hirvittää. Mutta hyppiäkseni epäloogisessa järjestyksessä, pitää mainitseman, että pidän siitä, miten Sam alkaa laulaa, kun on menettänyt toivonsa Frodon löytämisestä. Laulaa! Kuinkahan monelle kävisi noin: keskellä mitä hirveintä tilannetta, ystävä on vankina mutta et vain löydä häntä ja kuolleita vihollisia ympärillä... No jaa, hämmästyttäviä otuksia nuo hobitit.
Joo. Haltiakieliset huudot ovat ihania.
Varjojen maa -luku on aina ollut minulle ehkä se vaikein luku. Hidastempoisin luku. Aina minä siitä kuitenkin selviän. ^___^
Théodenin kuoleman mainitseminen jossain siellä välissä sai kyyneleet silmiini. Tunnerikasta tämä osa Tarusta.
Núrnen-järvi alkoi kiinnostaa. Tosiaan - siellä asuu ihmisiä, Sauronin alaisia mutta ihmisiä joka tapauksessa. Mitenhän heille kävi loppujen lopuksi?
Vuoden 2006 ja 2007 Runoilija sekä 2008 Legolas, kiitos!
"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien
"Elrond passes Over Sea. The end of his sons, Elladan and Elrohir, is not told: they delay their choice and remain for a while."
~The Letters of J.R.R. Tolkien