Iltatähti ja Haltiakivi ( 5. LUKU 23.11.)

PG-13 ja sen alle olevat romanceficit.

Valvojat: Likimeya, Andune

Silvertiggy
Puolituinen
Viestit: 250
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
Paikkakunta: Edoras

Iltatähti ja Haltiakivi ( 5. LUKU 23.11.)

Viesti Kirjoittaja Silvertiggy »

Title: Iltatähti ja Haltiakivi
Author: Silvertiggy

Rating: G ---> PG
Pairing: Arwen/Aragorn
Genre: romance, drama
Warnings: Ei ainakaan näin alussa mitään kummallisempia.

Disclaimer: Henkilöt, paikat ja muut ovat JRR Tolkienin omaisuutta, vain tarina on minun. En tienaa rahaa näilä töilläni.
Summary: Kuinka nämä Tolkienin ihanimmat hahmoa tapasivat, ja kuinka kaikki päättyi.

A/N 1: Haah, tein nyt itsekin oman version maailman kauneimmasta - tai ainakin toiseksi kauneimmasta (Beren ja Luthien <3> Palaute on tosi tärkeää, ainakin tähän ficciin.


A/N 2: Jotkit kohdat saattavat tuntua kuin suoraan kirjasta, koska luin Aragornin ja Arwenin tarua aina ennen kuin kirjoitin jotain kohtaa. Toivottavasti ymmräsitte, eikä niitä siellä paljoa olisi.

Feedback: Jos olisitte niin kilttejä, palaute on tärkeää, varsinkin nyt tämän ficin kanssa ^___^




~ Alleviivasin pari kohtaa tuolta ylempää. Ne ovat sellaisia, joissa kerron aina lukukohtaisesti asioita, esim. onko kyseisessä luvussa mitään varoitettavaa ect.

~ Mutta nyt en lörpöttele enempää, vaan päästän tämän ficin alkamaan. ^___^ *fanfaareita ja punainenmatto*



¤¤¤¤EDIT¤¤¤¤

Ja olisin erittäin, erittäin kitollinen siitä, että antaisitte minkälaista palautetta vain, se on tärkeää aina. Kiitos.
Viimeksi muokannut Silvertiggy, Pe Marras 30, 2007 3:57 pm. Yhteensä muokattu 8 kertaa.
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?



Ava made by me.
Silvertiggy
Puolituinen
Viestit: 250
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
Paikkakunta: Edoras

1. luku -- Tärkeä tapaaminen

Viesti Kirjoittaja Silvertiggy »

Rating: G
Warnings: Noup.
Summary: Iltatähden ja Haltiakiven ensitapaaminen Rivendellin metsissä.
A/N: Noniin, nyt se alkaa. Ja tämä luku on muuten juuri sellainen, mitä tuossa varoittelin; saattaa tuntua kuin Tolkienin tekstiltä hieman muunneltuna vain. Toivottavasti tämä ei ole sitä paljoa.

¤¤¤¤¤¤¤

1. luku
Tärkeä tapaaminen


Aurinko oli laskemassa mailleen ja kauniit kultaisen ja oranssin eri sävyt värittivät Rivendellin aina niin lumoavaa maisemaa. Nämä värit koristivat myös koivupuiden täyttämässä metsässä kävelevän haltianaisen tummia hiuksia. Hän oli kerännyt muutamia lehtiä ja tehnyt niistä seppeleen itselleen. Nainen oli vasta palannut Rivendelliin äitinsä maasta, Lothlórienista, ja halusi nyt nauttia ensimmäisistä hetkistään taas isänsä luona auringonlaskulla kävelyllä metsässä.


Samaan aikaan nuori mies kulki tuossa samassa metsässä laulaen ja iloiten, sillä hänellä ei ollut hätää ja elämä hymyili hänelle. Mies oli vasta saanut tietää, että kuului jaloon ja ylhäiseen sukuun, ja oman nimensä; hän oli Aragorn Arathornin poika, dunedainin päämies ja pohjoisen samoojien johtaja.

Ilon keskellä hän näki vähän matkan päässä kauneimman ikinä näkemänsä olennon. Hämmästyneenä Aragorn katseli herpaantumattomana naista, jolle kukaan muu ei vetänyt vertaa.

Naisen hiukset tulivat tämän kasvojen eteen lempeän tuulen puhaltaessa takaapäin, hänen sirot kasvonsa hehkuivat illassa vaaleana, ja mikä kauneinta hänen silmänsä loistivat kuin tähtitaivas synkkänä yönä, ja yksin nuo silmät olisivat saaneet Aragornin aivan mykistyneeksi.

Yhtäkkiä hän huusi ja kutsui häntä nimellä Tinúviel ja lähti kiireesti tätä kohti, kuin peläten, että nainen häipyisi pian jonnekin, että pian hän heräisi unesta ja naista ei enää olisi missään.


Nainen kuuli miehen kutsun ja kääntyi äänen suuntaan. Aragorn pysähtyi lopetti kulkunsa parin askelen päähän naisesta. Lyhyen hetken ajan he katselivat toisiaan tarkasti. Nainen oli, kuten Aragorn oli jo aiemmin huomannut, haltia - tämän suipoista korvistaan ja tähtivaloa heijastavista, kauniista, kauniista silmistään. Nainen pääsi siihen lopputulokseen, että miehen piti olla kaksissakymmenissä - ja että tällä oli erittäin komea ulkomuoto.

"Kuka olet? Ja mistä tulet?" haltia kysyi yllättäen lempeällä äänellä katsellen miestä päästä varpaisiin.

Aragorn kertoi haltialle nimensä ja sukutaustansa. Näistä hän oli vasta iloinnut, muttei kertoessaan kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Haltian samettisen pehmeä ääni ja kauneus ja viehkeä olemus olivat vanginneet hänet. Haltianainen ei tästä hämmästynyt, vaan esitteli sensijaan itsensä.

"Minä taas olen Arwen Undómiel, Elrond Puolihaltian tytär, ja olen vasta palannut toisesta kotimaastani, Lothlórienista, jota äitini äiti hallitsee."

"Se siis selittää sen, miksi en ole nähnyt teitä täällä aikaisemmin. Olen asunut koko..."

Miehen puhuessa Arwen huomasi, että piti tämän seurasta, vaikka olikin tutustunut häneen vain muutamia minuutteja aikaisemmin. Hän tunsi olonsa jollakin tapaa lämpimäksi ja mukavaksi, ja hänen silmänsä olivat nauliintuneet miehen silmiin.

Hetken he puhuivat vakavasti tulevista vaaran ja epävarmuuden ajoista, kunnes Aragorn sanoi:

"Mutta nyt, arvon neito, en pidättele teitä enempää, mutta silti toivon, että tapaamme vielä uudelleen."

Sen sanottuaan Aragorn kumarsi syvään ja nosti katseensa kohti Arwenia, joka vastasi nyökäten ja hurmaavasti hymyillen ja lähti sitten jatkamaan kulkuaan kadoten pian puiden siimeksen.


Aragorn katsoi mahdollisimman pitkään naisen perään ja toivoi sydämessään enemmän kuin hartaasti, että näkisi tämän jälleen. Sillä siitä illasta asti hän rakasti Arwenia, kansansa iltatähteä - eikä rakkaus hänen onnekseen ollut yksipuolista.



Luvun epilogi

Pian tuon tapaamisen jälkeen Aragorn lähti Erämaahan ja teki paljon hyviä tekoja Keski-Maan vuoksi monen kymmenen vuoden ajan. Lähestyessään neljänkymmenenyhdeksän vuoden ikää lähti hän Rivendelliä kohti levätäkseen. Mutta matkalla hän poikkesi Lothlórienin valtakuntaan. Siellä oli myös Arwen ja yhdessä he olivat ja elivät sen kevää Kukka-Lórienin jalossa maassa. Sitten tuli Aragornin lähdön aika, ja Keskikesän iltana, Cerin Amrothin kukkulalla, he kihlasivat toisensa ja sitoutuivat toisiinsa. Ja jälleen kerran heille koitti eron hetki.

¤¤¤¤¤¤¤
A/N: Siinähän se. Lyhyt, mutta saa luvan kelvata :mrgreen: niin, ja kommentit olisivat ihania :D




EDIT//
Poistin muutamia kirjoitusvirheitä, lisäsin ´-merkin Tinúvieliin (kiitos, Andune:) ) JA muutin tuon iän, toivottavasti se nyt on oikea.. :D Mitähän taas oikein ajattelin - 95 kun Arwenin kihlas´ :D //
Viimeksi muokannut Silvertiggy, La Maalis 03, 2007 1:33 am. Yhteensä muokattu 4 kertaa.
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?



Ava made by me.
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Heti kuin näin otsikon, mielenkiinto heräsi :)

Tämä oli lyhyt ja ytimekäs, kuvailit ihanasti Aragornin ja Arwenin mietteitä toisistaan. Pari kirjoitusvirhettä oli, pilkut pariin kohtaan. Mutta sitten seuraa nillitys:
Lothlórienista, jota äitini hallitsee.
Niin tuota noin...Arwenin äiti Celebrían majaili Kuolemattomilla Mailla, eikä suinkaan hallinnut Celebornin kanssa Lórienia. Celebríanin vanhemmat näes olivat Celeborn ja Galadriel. Eli äidin kohdalle isoäiti tai jotain vastaavaa :)

Tekstissä oli pari epäselvää kohtaa, josta ei aluksi oikein tiennyt mitä tarkoitetaan, mutta eivätpä ne nyt niin häirinneet. Jatkoa jäädään odottelemaan :) (Ai niin joo, se kirjoitetaan Tinúviel, heittomerkit kehiin:) )
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Silvertiggy
Puolituinen
Viestit: 250
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
Paikkakunta: Edoras

Viesti Kirjoittaja Silvertiggy »

Kiitos kommentista, hienoa että pidit. En muistanutkaan silloin sanoa, että olen juuri itsekin aloittamasssa 'sarjaa' A&A:sta (siiis silloin kun puhuttiin). No, nyt huomasit :D

Jes, kiitos Andune noista korjauksista. Sitä heittomerkin paikkaa kun en muistanut tarkalleen, niin jätin kokonaan pois :D Ja se äiti, tosiaan se olisi pitänyt tuo isoäiti. Ajatusvirhe. Mutta kyllähän Vuoden -07 Tolkienisti nämä osaa korjailla heti ^___^ Kiitos.
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?



Ava made by me.
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

Oi, kaunista, ja aihe oli aivan ihana. Pidin tästä pätkästä, vaikka lyhyt olikin. Ja kuten Andunellakin, täällä otsikko herätti mielenkiinnon saman tien. Jotkut osaavat kehittää vetäviä otsikoita...

Voi, tämä kohta oli todella kaunis; Hän tunsi olonsa jollakin tapaa lämpimäksi ja mukavaksi, ja hänen silmänsä olivat nauliintuneet miehen silmiin. En tiedä mikä siinä on, mutta tuo oli vain niin kaunis. Ehkä juuri noiden silmien takia.

Saanko nillittää ihan vähän? :roll: Lopussa, epilogissa, on tällainen kohta: Lähestyessään yhdeksänkymmenenviiden vuoden ikää... Aragorn ei ollut tuolloin lähelläkään yhdeksääkymmentäviittä, jos muistan yhtään oikein (olen liian laiska hakemaan kirjaa hyllystä..). Sormuksen sodan tapahtumien aikaanhan herra oli 88, ja tuo tapahtui aika lailla ennen tätä. *päättää hakea kirjan ja ottaa selvää asiasta* Nopean laskutoimituksen jälkeen ikä oli 59, jos edes laskin oikein.. Kirjoitusvirhekö? Huuhui, en tajunnut olvani näin paha vielä näiden nillittämisien kanssa. Anteeksi.

Silti koko epilogi oli kaunis ja sopi tähän äärimmäisen hyvin. Pidin koko jutusta, se oli kaunis ja kertoi todella kauniista tapaamisesta.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Silvertiggy
Puolituinen
Viestit: 250
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
Paikkakunta: Edoras

Viesti Kirjoittaja Silvertiggy »

Hih, kiitos sinullekin, Nerwen, valaistuksesta. Tarkistan tiedon kirjasta, kun jaksan. Tänään kuitenkin niin ei enää tule sydäreitä :mrgreen:
Nerwen kirjoitti:Jotkut osaavat kehittää vetäviä otsikoita...
Eipä tuon otsikon keksimiseenpaljoa mielikuvitusta tarvinnut :D Mutta kiitos.

Ihanaa, että sinäkin tykkäsit, ja todella viitsit kommentoida. Tärkeää ^____^

EDIT// :shock:

Joku taisi laittaa pikkuisen väärän ajan tuohon. Kun laskin Aran syntymävuoden (2931) A/A:n kihlaamisvuodesta Lórienissa (2980), sain tulokseksi 49! :D Joo, sori... :mrgreen: //
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?



Ava made by me.
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Kiva saada uutta juttua näistäkin kahdesta. Taisihan tässä olla aika paljon samaa kuin kirjassa, mutta toisaalta en nyt niin hirveän useasti ole sitä A&A:n tarinaa lukenutkaan, niin ettei kertaus ole pahitteeksi. Olin jo innolla lähdössä valistamaan tuosta ikävirheestä, mutta senhän te jo ehdittekin huomata. :wink:

Tämä oli kyllä nättiä tekstiä ja täynnä kaunista kuvailua. Kummastakin sai tuollaisen aika lempeän ja rauhallisen vaikutelman. Heidän dialogiaan olisi ehkä voinut olla hieman enemmänkin mukana, vaikka toisaalta oli hyvä, ettet ollut kirjannut kaikkea mahdollista keskustelua.

Kieliasussa oli pientä hämminkiä. Voisin suositella betan hankkimista. Minun ei kauheasti tee mieli nillittää noista kielioppiseikoista, mutta yhden lauseen nostaisin esiin: Nämä värit koristivat myös haltianaisen tummia hiuksia, joka käveli koivupuiden täyttämässä metsässä. Relatiivipronomini "joka" viittaa aina sitä välittömästi edeltävään sanaan, eli tässä tapauksessa "hiuksia" on se, joka kävelee koivupuiden täyttämässä metsässä. Parempi muotoilu olisi esim.: Nämä värit koristivat myös koivupuiden täyttämässä metsässä kävelevän haltianaisen tummia hiuksia.

Jatkoa odottelen minäkin kiinnostuksella. :)
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Silvertiggy
Puolituinen
Viestit: 250
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
Paikkakunta: Edoras

Viesti Kirjoittaja Silvertiggy »

Kiitos, Mithrellas!

Paljon tässä tosiaan onkin... Onneksi ei sentään tämän enempää :P

Oi ei, tuollainen paha päässyt lipsahtamaan :oops: Täytyypä korjailla se poies. Muistin kyllä tuon säännön, mutten ilmeisesti tuolla hetkellä. Ja toiseen lukuun ja siitä eteenpäin olen betan jo 'palkannut', ei hätää :wink:

Iso kiitos sinulle ja muille kahdelle, komentit ovat tosi tärkeitä, niin kuin alussa sanoinkin.
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?



Ava made by me.
Silvertiggy
Puolituinen
Viestit: 250
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
Paikkakunta: Edoras

Viesti Kirjoittaja Silvertiggy »

Rating: pysyy edelleen samassa >> G
Summary: Arwen ja Aragorn tapaavat toisensa taas pitkän ajan eron jälkeen.
Warnings: Huono, ensimmäinen songfic
BETA: Surkusiipi - Kiitos todella paljon, vaikkei tämä ainakaan ollut niin paha, eihän? ^^
A/N: Tällaista Arwenin onnellinen-surullinen -juttua Aragornin kanssa Rivendellissä. Ai niin, samalla ensimmäinen songficcini. Laulu on Enyan May it be. Ficissä on paljon lainailuita kappaleen teksteistä. Tiedä sitten onko se hyvä vai huono ^^

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤



2. luku
Toivoa ja epätoivoa


May it be an evening star
shines down upon you



Haltianeito otti ihmismiehen käden omaansa ja laittoi siihen kauniina säihkyvän jalokiven. Hän sulki miehen käden kiinni niin, että koru jäi sen sisälle ja hymyili.

Neito katsoi taivaansinisillä silmillään miestä, joka seisoi hänen edessään. Haltian kasvoista saattoi tulkita, että hän oli sillä hetkellä onnellinen. Mutta niistä näki myös - hädin tuskin - että hän oli huolestunut jostakin asiasta, että jokin murhe painoi hänen hartioitaan.


May it be when darkness falls
Your heart will be true
You walk a lonely road
Oh! How far you are from home



Mies tutki haltian valkeita kasvoja ja näki tämän murheen. Hän kosketti neidon kasvoja ja tummia hiuksia hyväilevästi.

"Arwen", mies sanoi, "Iltatähteni, ei matkamme tähän pääty, ei vaikka emme vähään aikaan näkisikään toisiamme."

Haltian kasvoilla vielä äsken vallinnut hymy katosi.

"Mutta Estel, kutsutko sinä vähintään puolenvuoden eroa vähäksi ajaksi? Joudummeko taas eroon, vaikka juuri äsken sain sinut takaisin?" Arwen kysyi huolissaan. Mies ei vastannut tähän, vaan katsoi jonnekin kauas poissaolevasti.


Mornie utúliën (pimeys on tullut)


"Aragorn! Varjo laskeutuu välillemme, pidemmäksi ajaksi kuin puoleksi vuodeksi, olen nähnyt sen!" haltia viittasi kansansa ennalta näkemisen lahjaan kiihtyvällä, mutta edelleen huolestuneella äänellä.


Belive and you will find your way
Mornie alantië (pimeys on kaikonnut)
A promise lives within you now



Aragorn kääntyi äkisti ja katsoi Arwenia.

"Varjo on kyllä tuleva, mutta katso! Se myös lähtee! Se ei viivy välillämme niin kauaa, ettei rakkautemme kestäisi ja murtuisi sen edessä.”


May it be the shadows call
Will fly away



Tähtien valo alkoi loistaa nyt hieman kirkkaammin haltianeidon silmissä. Hänen mielensä oli hieman helpottuneempi rakkaansa sanoista. Kyllähän hän sen tiesi: Varjo voitettaisiin ja hän saisi vihdoin rakastettunsa. Hän luotti siihen. Hänen täytyi luottaa.


May it be your journey on
To light the day
When the night is overcome
You may rise to find the sun



"Minä uskon vahvasti, että matkamme kulkee kohti valoa ja parempia päiviä", Aragorn sanoi, ja Arwen hymyili. Haltianeidon epätoivo alkoi kadota toivon myötä ja hän hymyili takaisin ihmismiehelle.

"Yhdessä me löydämme Valon", Aragorn jatkoi rohkaisevasti ja hymyili.


Mornie utúlië


Yhtäkkiä Arwenin sydämeen syntyi uusi pelko; pelko siitä, ettei Aragorn palaisikaan taistelusta pahaa vastaan, että kaikki odotus olisi turhaa ja yhteiset haaveet ja unelmat pirstoutuisivat miljooniksi osiksi.

Ja että hän luopuisi kuolemattoman osastaan turhaan.

"Entä jos et palaakaan taistelusta ja jätät minut yksin tähän kuolevaisten maailmaan?"


Believe and you will find your way
Mornie alantië
A promise lives within you now



Aragorn otti haltian kädet omiinsa ja katsoi tätä suoraan silmiin.

"Minä lupaan, lupaan tulla takaisin. Ja se lupaus elää kanssasi niin kauan kunnes se käy toteen.”

"Lupaatko?" Arwen kysyi, vaikka tiesi, että se oli aivan turhaa.

"Lupaan."

Hetken Arwen ihaili lasittunein silmin rakkaansa omia ja Aragorn katsoi haltiaa. Sitten he kuin vaistomaisesti kumartuivat toisiaan kohti, suutelivat ja puristivat käsiään yhteen voimakkaasti, ja heidän kasvinsa, vaatteensa ja hiuksensa kylpivät laskevan auringon valossa. Ja sinä iltana he tapasivat toisensa vielä viimeisen kerran ennen tuota molemmille raskasta eroa.

A promise lives within you now

¤¤¤¤


A/N 2: Ja niitä kommentteja..? Kiitos kaikista tulevista jo etukäteen
a) ovatpa minkälaisia tahansa
b) mikäli niitä tulee :D
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?



Ava made by me.
Avatar
Andune
Velho
Viestit: 1085
Liittynyt: Ke Joulu 28, 2005 12:08 pm
Paikkakunta: Valimar

Viesti Kirjoittaja Andune »

Oi, tuo Enyan May it be on sitten ihana ja nätti biisi. Se sopi tähän ficciin hyvin.

Tämä oli rauhallinen luku, ja Aragornin lupaukset *huokaus* Niin ihanaa!

Alussa olevaa jalokiveä olisi ehkä voinut hieman kuvailla, sillä minulle tuli ensin mieleen se vihreä haltiakivi, jonka Aragorn sai Lórienissa :) Mutta ilmeisesti tarkoitat nyt sitä leffajalokiveä (oli se kirjassa joo, mutta Arwen antoi sen Frodolle)
ja heidän kasvinsa
Tuossa varmaan pitäisi lukea kasvonsa? Luin tuon ja ekaksi tuli mieleen "mitkä hiton kasvinsa?" kunnes tajusin että kirjoitusvirhe :)

Jatkoa jäädään odottelemaan :)

Edit: Onko mun silmissä jotain vikaa, vai lukeeko siellä vieläkin "kasvinsa"?
Viimeksi muokannut Andune, Ti Maalis 06, 2007 5:38 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vuoden Tolkienisti 2007, Vuoden Aragorn 2008 ja 2010 sekä Vuoden Draama-ficcaaja 2009
Silvertiggy
Puolituinen
Viestit: 250
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
Paikkakunta: Edoras

Viesti Kirjoittaja Silvertiggy »

Ooh, kommentti! Ja vielä Andunelta! :D

Kasvinsa? x) *muoksmuoks* Kiitos, kun huomautit! =D Aika paha :)
Ihanaa, että pidit. Joo, lainailin leffan korua (niin, tai siis kirjan..) hieman.
Kiitän jälleen, mutta anyway: kiitos tosi paljon siitä, että jaksat (no, jaksat ja jaksat..) kirjoittaa kommenttia. Tärkeää. Tiedät kyllä :)
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?



Ava made by me.
Mithrellas
Velho
Viestit: 1099
Liittynyt: Ma Joulu 12, 2005 9:00 pm
Paikkakunta: Minas Ithil

Viesti Kirjoittaja Mithrellas »

Minä en ole oikein songficcien ystävä, enkä oikeastaan (noloa kyllä) tunne tuota May it be:täkään erityisen hyvin, paitsi että tiedän sitä käytetyn leffassa. Senhän voisi oikeastaan nyt kyllä kuunnella, kun se kerran löytyy koneelta... *käynnistää WMP:n* (heh, olen näköjään kuunnellut sen kerran, 24.7.2005 :P).

Tästä kappaleesta kyllä tulee ihan Arwen ja Aragorn mieleen. :) Minä pidin tästä luvusta - tämä oli selvästi huolellisempaa tekstiä kun tuo ensimmäinen, ainoastaan nuo lopun "kasvit" herättivät minussakin kummastusta, ihmettelin että oliko niillä jotkut saniaiset käsissään :P. Öh, en taida nyt keksiä oikein mitään järkevää sanottavaa tästä luvusta, paitsi että kaunista tekstiä tämä oli. Tuo otsikko kyllä kuvasi varsin osuvasti noita Arwenin ja Aragornin vaihtelevia tunteita tämän luvun aikana. Minäkin oikeastaan näen Aragornin tuollaiseksi luottavaiseksi tyypiksi, niin kuin se tässä luvussa oli.
Humor-ficcaaja 2007 ja 2009, Draama-ficcaaja 2010
Silvertiggy
Puolituinen
Viestit: 250
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
Paikkakunta: Edoras

Viesti Kirjoittaja Silvertiggy »

"...heidän vaatteensa kylpivät auringon valossa. Niin, ja heidän kasvinsa myös."
Hauskaa.. :D

Hienoa, Mithrellas, että sinäkin tykkäät ja jaksat edelleen pistää palautetta ^^ Hyvä, jos Aragorn vastaa mielikuvaasi.

Näissä viesteissä ei oikeain ole enää mitään järkeä: "Hyvä, kiva, kiitos, mahtavaa, jes, kiitti, palaute, komma, palaute, komma, palaute, koma, kiitos, hei". :D
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?



Ava made by me.
Nerwen
Pikku Eskapisti
Viestit: 1506
Liittynyt: To Touko 18, 2006 6:12 pm
Paikkakunta: Pieni kylä Rohanissa

Viesti Kirjoittaja Nerwen »

hmmh. Piti kommata jo eilen kun luin, mutta sattuneesta syystä päätin jättää sen tekemättä..

Asiaan kuitenkin. Tämä oli kaunis osa, mutta taisi kallistua aika vahvasti leffan puolelle. Ei silti, tämä oli oikein hyvä näin.

Kaunista, varsinkin tämä:
"Varjo on kyllä tuleva, mutta katso! Se myös lähtee! Se ei viivy välillämme niin kauaa, ettei rakkautemme kestäisi ja murtuisi sen edessä.”
Erityisesti tuo "ja katso!", se toi tähän sitä ns. vanhaa kieltäkin.

Ja kuten on jo sanottu, May it be sopii tähän loistavasti.

Tämän järkevämpää en suustani saa tällä kertaa... :roll: Seuraavalla kerralla toivottavasti hiukan parempi kommentti.
The Lord of the Rings
is one of those things:
if you like you do:
if you don't, then you boo!


~ J.R.R. Tolkien

Vuoden romance-ficcaaja 2007-2010, Vuoden ficcaaja 2014
Silvertiggy
Puolituinen
Viestit: 250
Liittynyt: La Maalis 04, 2006 6:25 pm
Paikkakunta: Edoras

Viesti Kirjoittaja Silvertiggy »

Nerwen: Kyllä, tämä luku on tavallaan minun versioni leffan kohtauksesta Rivendellissä. Vaikka se olikin sininen, tämä oli oranssi, keltainen ja punainen (tajusitteko? hyvä, ette.. :D) ^___^ Vanhasta kielestä kirjoitin juuri Marnien viestin vastaukseen: se tulee joinakin päivinä aikalailla itsestään, ettei tarvitse miettiä, että mitenhän tämä menisi vanhain tyyliin tms.. :D "Tämän järkevämpää en suustani saa tällä kertaa... Seuraavalla kerralla toivottavasti hiukan parempi kommentti." Siis tämähän oli juuri hyvä, enkä kaipaakaan enempää. Pääasia on, että kerrot mielipiteesi noin yleisesti ottaen. Kiitos sinullekin :>
Blast off
It's party time
And where the fuck are you?
Where the fuck are you?
Why don't presidents fight the war?
Why do they always send the poor?



Ava made by me.
Vastaa Viestiin