Pairing: Arwen/(Aragorn)
Raiting: R'
Warning: kuolema, hulluus,angst,veri
A/N: Mordorin osaston entry sarjaani ‘Nainen Keskimaassa’ kampanjaani
Yritäntehdä tästä mahdollisimman synkän ja angstisen, kattoo onnistunko Tarina on vähän OOC sopiakseen paremmin laulun sanoihin. Kappale: Kamelot – Mourning After
Pilkunnussinta: Kiitos kuuluu Silidirille
::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
I just had a dream
She was by the riverside
Alone and dressed in white
Paling in the cold
Walking on the icy face
On memories of glory days
Aragornin kuolemasta oli kulunut pari päivää, viikko, vuosi. Aika kulki eteenpäin, mutta Arwen ei enää seurannut sen kulkua. Hän ei tuntenut enää vuodenaikoja, hän ei tuntenut kevään tuoksuja, ei kesän auringon säteitä. Hän ei enää kiinnittänyt mitään huomiota mihinkään, mitä tapahtui hänen ympärillään. Hän oli kuollut sisältä. Vain pelkkää jäätä. Vain synkkyyttä oli hänen sielunsa täynnä. Niin tyhjää.
Arwen asteli joen rannalla tuntematta kuinka jäiset oljenkorret viilsivät hänen paljaita jalkojaan. Tämä oli ollut hänen ja Aragornin lempipaikka. Täällä he olivat istuneet sylikkäin monet kerrat ihailleen auringonlaskua. Nyt paikka oli yhtä jäinen ja luontaantyöntävä, kuin hänen sydämensä Aragornin kuoleman jälkeen.
Carry on
Carry on
Meet me on the other side
Once the mourning after turns to day
Hän kuuli, miten hänen rakkaansa kutsui häntä. Hän katseli vetisin silmin kuinka pimeys peitti talvisen valkeuden. Hän ei osannut elää ilman rakastaan, ei enää pystynyt edes hengittämään tai syömään yksin. Hänen elämänsä oli hiipunut samalla hetkellä, kun Aragorn oli vetänyt henkeä viimeisen kerran. Arwenilla ei ollut enää mitään syytä elää tässä maailmassa. Kaikki oli kuollut.
Carry on
Carry on
Keep on to the other side
The mourning after slowly fades
Hän tiesi, mitä tehdä. Hän tiesi tien takaisin rakkaansa luo. Hänen valkoinen pukunsa hulmusi kylmässä tuulessa. Hän ei tuntenut mitään, ei kylmyyttä, ei lämmintä verta jaloissaan, ei pienten lumihiutaleiden putoamista hänen kalpealle iholleen. Ei mitään. Vain tyhjyyttä.
How could I have known
Just the thought is simply wild
In her womb...a little child
I am left to roam
On the surface of a dream
In a world that can't be seen
Arwen siveli hieman kohonnutta vatsaansa hellästi. Hän tiesi, että heidän lapsensa oli kuollut, mutta silti hän elätteli toivoa mahdottomasta. Valveunissaan hän kannatteli käsivarsillaan heidän unisesti hymyilevää lastaan, ja silitti pojan ihoaan varovasti. Arwen tiesi, että heidän lapsensa oli kuollut hänen mukanaan. Silti hän ei enää osannut erottaa kieroutuneita unia ja todellisuutta. Kaikki oli mennyt, kaikki, minkä takia elää.
Arwen kohotti kätensä koskettaakseen rakkaansa hiuksia. Hän ojensi pienokaisensa Aragornille hymyillen. Hän kuiskasi rakkauden sanoja armaansa korvaan. Kukaan muu ei nähnyt kenelle haltianainen puhui. Hän oli omassa maailmassaan, missä kaikki oli kuin hän halusi. Tuuli tuiversi Arwenin ympärillä,saaden hänen vapaana roikkuvat hiuksensa pyörteilemään hänen ympärillään vaalean mekon kanssa. Joku saattoi kuulla heikon kuiskausta muistuttavan äänen tuulen lomassa.
Carry on
Carry on
Just you carry on
Till the mourning is over
Kyyneleet jäätyivät Arwenin kalpealle iholle. Oli vaikea sanoa, oliko hän surullinen vai onnellinen puhuessaan tuulelle ja jäälle. Hän ojensi kätensä pyytävästi ja ihan kuin hän olisi pidellyt jotain kädestä. Hän lähti kävelemään eteenpäin jäällä hiljaa itkien kimaltavia helmiä, lumihiutaleiden koristellessa hänen tummat hiuksensa. Tuuli oli hieman tyyntynyt kun ja Arwen kulki hitaasti eteenpäin läpikuultavalla jääpeitteellä. Hän näytti hyvin onnelliselta ja hän kuiskaili edelleen rakkauden sanoja tuuleen. Hän ei huomannut, kuinka jää alkoi natista hänen keveiden askeliensa alla. Hän kulki vain eteenpäin. Jaloista tihkunut veri jäätyi hetkessä, jättäen jään pintaan tummanpunaisten jälkien vanan.
Carry on
Carry on
Just you carry on
Till the mourning after leaves
Jää oli ohuempi ja rosoisempi kauempana rannasta. Jäljet johtivat jäätyneen avannon viereen. Tummat tahrat loistivat valkean lumen ja jään pinnasta kuin muste. Avannon jää oli kirkasta ja sen alla näkyi jotain vaaleaa joen pohjan tummuutta vasten. Kuin enkeli jäätävässä vedessä kellui valkoiseen pukuun pukeutunut hahmo, tummien hiuksien kietoutuessa kalpeiden kasvojen suojaksi. Hahmo vaipui hitaasti kohti pohjamutia. Hiljaisen liikkeen voimasta hiukset levisivät luoden tumman sädekehän pään ympärille. Kalpea nainen näytti levolliselta häipyessään aaltojen syvyyksiin.
. Oikein kunnon mainontaa tai jotain! Anteeksi, mutta minun oli vähän vaikea virittyä tässä tunnelmaan, kun nuo Silîdirin merkinnät olivat ilmeisesti vahingossa jääneet tuonne tekstin sekaan. 
