heijastuma järvessä /runoja (uusia 1.6)

Rustaatko runoja? Aihe vapaa :)

Valvojat: Miaplacidus, Sansku

Avatar
sprig
Puolituinen
Viestit: 265
Liittynyt: Su Joulu 09, 2007 6:31 pm

Viesti Kirjoittaja sprig »

Tarvitsen sinua ajatuksiini on todella hieno.

Minulle tulee siitä mieleen A. W. Yrjänän lyriikat (yllätysyllätys... mistähän ei tulisi). Toistuva tunne tämä puolestani-lause on pelottava. Se tulee aina joka välissä ehdottomana ja melkein pelästyttää.

Monet näistä runoistasi todella pysäyttävät. Hyvähyvä!
EpäLotR-ficcaaja 2009
Runoilija 2010
Avatar
Lyyti
Puolituinen
Viestit: 310
Liittynyt: Ma Helmi 02, 2004 10:13 pm
Paikkakunta: Kokkola

Viesti Kirjoittaja Lyyti »

Nämä oli niin ihania. Piti oikein lukea moneen kertaa läpi ja siltikin niissä on jotain ihanaa, taianomasta.

Ehdoton suosikkini oli

rakastatko enää tarpeeksi

pystyäksesi minun takiani
olemaan se sinä
jonka me molemmat tunsimme

tai ainakin
avaamaan minulle oven
nykyisyyteesi

älä ota minua pois sinusta

kurkottaessasi tähtiin
kun kuu ei enää riitä


Tämä kuvastaa minun olotilaani täydellisesti nyt. Kolme viimmeistä riviä saa minulla kylmät väreet aikaa ja se lause jää päähän. En osaa selittää tarkemmin.

Kiitos näistä.
~ Vuoden 2009 Runoilija ~
Wend
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:17 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Wend »

kiitos kommenteista ihanat.

--

sunnuntai ~ 140408

sunnuntai

kun maataan sängyllä ja
odotat turhaan

etkä kuule kun

en lähdekään
en sittenkään
jaksa

ja odotat,
turhaan


sunnuntai

eikä verhojen läpi
paista aurinko

emme näe enää
tähtiäkään


sunnuntai


huomenna, pidätkö
lämpimänä
my lover is gone but i'm not on my own.

ent. Lizyer
Wend
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:17 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Wend »

(150408)

kun sinun olisi kuulunut pitää
minusta kiinni
piditkin vain

minut
kiinni

kuvittele

että joskus ei ollut
sinua
ja minua

oli vain me

ja enää sinä et ole
yhtään sen enempää
kuin suomenlahdessakaan on jääpeitettä

elokuussa
my lover is gone but i'm not on my own.

ent. Lizyer
Wend
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:17 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Wend »

ja tuulen kulkua hiuksissasi ~ 180408

rakastan sinua

poskipäidesi kasvoillesi luomia varjoja
selkärankaasi pitkin juoksevia vesipisaroita
kuin hiuksesi itkisivät sateen jälkeen

kuinka pystyn sinut tuntemaan
istumaan takanasi raitiovaunussa ja
tunnistamaan elämäsi
laskemaan elämäsi vuodet kämmenesi juovista

rakastan sinua

nimeäsi joka soi kissankellojen tahdissa
kun joku sitä huutaa ja minä jään katsomaan
my lover is gone but i'm not on my own.

ent. Lizyer
Wend
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:17 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Wend »

minulle olisi riittänyt ~ 070508

minulle olisi riittänyt ääriviivasi ohuen verhon takana
koputuksesi hyttini oveen
ja nimesi vastaamattomissa puheluissa

minulle olisi riittänyt
mereen heittämäsi kirjeet
sanasi lukkojen takana

ja tieto siitä, missä junassa matkustat

olisinko lopulta pystynyt estämään
sinun piirtymistäsi näkökenttääni
äänesi kaikumista asematunnelissa
(miksi tunnistinkaan sen välittömästi)


älä jää luurangoksi vaatekaappiini;
en minäkään osaa hengittää
my lover is gone but i'm not on my own.

ent. Lizyer
Wend
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:17 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Wend »

sinä piirrät ihooni ikkunoita ~ 080508

olet vihreitä niittyjä
aamukastetta tuulen soittamana
ja kesän viimeinen pääskynen

olet usvaa järven pinnalla
varjoja talviaamuissa
olet tulitikku maailmanpyörän juurella

sinä piirrät ihooni ikkunoita
kirjoitat minua yli marginaalien

      älä pelkää;

et sinä koskaan voi kadottaa minua
samalla tavalla kuin minä olen kadottanut itseni


---

lokkeja et vienyt ~ 080508

kuinka paljon olet sen jälkeen kirjoittanut
meistä ja maailmastamme
mitä sinä olit meissä
mitä sinä olit maailmassa

oliko meissä minua ollenkaan

ei minulla ollut tarinoita
minulla oli vain suolaa silmäkulmissa
elämä sinun elämässäsi

kuinka paljon enemmän olitkaan

ja kun päädyit lähelle
minä siirryin kauemmas

sillä lokkeja et vienyt
my lover is gone but i'm not on my own.

ent. Lizyer
Wend
Örkki
Viestit: 68
Liittynyt: Su Tammi 04, 2004 5:17 pm
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Wend »

annetaanko tämän olla hetken verran liian henkilökohtaista


näen sinut ~ 260508 & 280508


I

näen sinut veripisaroina lavuaarissani
elät kylkiluideni varjostumissa
kuljet hiertyminä selkärangassani

sinä opetit minua valvomaan läpi öiden
opetit kävelemään sumenevilla käytävillä
sinä kerroit minulle kylmyyden turvallisuudesta
ja siitä, miltä kadut näyttävät
kun niitä pitkin juoksee yhdeltä yöllä

ei se haittaa, vaikka et anna sydämeni lyödä
ainakin saan katsoa maailmaa sinun silmiesi läpi

itsehän minä painauduin veden alle
sinä vain toit päälle jääpinnan
siltä varalta, että joskus alkaisin katua


II

kuka meidänkin untamme valvoo
herättää, jos vahingossa nukkuu liikaa
kuka siitä päättää, milloin vihdoin olemme tarpeeksi
siitä, ettemme milloinkaan ole

kyllä sinä tiedät, miksi kyntemme ovat taas siniset

sinä et ole niitä, jotka päästävät irti
et ole niitä, jotka pysäyttävät putoamisen
me haluamme antaa sinun pudottaa meidät
annamme sinun pudottaa

sanoiko joku itkevänsä salaa pimeässä
toivoen elävänsä ja tappaa itseään yhä enemmän
sanoiko joku lukevansa kirjoituksia jumalasta
kaipaa ehjyyttä ja silti vain rikkoo itseään lisää

kyllä sinä tiedät, miksi hanasta valutetaan taas vettä
my lover is gone but i'm not on my own.

ent. Lizyer
Dúlin
Örkki
Viestit: 124
Liittynyt: Ma Huhti 14, 2008 6:17 pm
Paikkakunta: Pohjois-Synkmetsä

Viesti Kirjoittaja Dúlin »

Oooohh, eräällä runosuoni sykkii täyttä kultaa! @__@

Viimeisin runo on todella kaunis, ja sait minut melkein itkemään. :'D Muutkin runot ovat todella kauniita ja kielikuvasi on kehittynyttä, jos näin voi sanoa.

näen sinut veripisaroina lavuaarissani
elät kylkiluideni varjostumissa
kuljet hiertyminä selkärangassani


Ja sitten tämä kohta. Tuli ihan kylmiä väreitä! 8D Varsinkin tuossa "kylkiluideni varjostumissa" kohdassa. Lisää, lisää! Olen nyt fanisi.
Findesselya vanya, Legolas.
Why so serious?
Avatar
sprig
Puolituinen
Viestit: 265
Liittynyt: Su Joulu 09, 2007 6:31 pm

Viesti Kirjoittaja sprig »

Pidän edelleen erittäin paljon runoistasi.
kuka meidänkin untamme valvoo
herättää, jos vahingossa nukkuu liikaa
kuka siitä päättää, milloin vihdoin olemme tarpeeksi
siitä, ettemme milloinkaan ole
Upeaa. <3

Näistä uusista (edellisen kommenttini jälkeen tulleista) runoista pidin ehkä eniten uusimmasta. Siinä on tiheä tunnelma. Itse pidän eniten runoista, joissa sanotaan enemmän paljon kuin vähän. Kyseisessä runossa "lauseet" olivat hyvän pituisia ja rytmi varsinkin lainaamassani kohdassa kuulostaa hyvältä minun mielessäni.
EpäLotR-ficcaaja 2009
Runoilija 2010
Avatar
Lumisusi
Satutäti
Viestit: 1115
Liittynyt: Su Huhti 09, 2006 8:27 pm
Paikkakunta: Mustalaishaltioiden matkassa

Viesti Kirjoittaja Lumisusi »

Kauniita Wend, kauniita. Ei näitä voi muulla sanalla kuvailla. Henkeäsalpaavan kauniita. Mutta eivät kauniita samalla tavalla kuin kesäpäivä on kaunis, tai kevätaamu tai -ilta. Vaan sillä tavalla kuin kuulas syksyinen aamu lokakuussa on kaunis.

Mutta yhtä ainoaa suosikkia en osaa valitettavasti nimetä. Pidän monen eri runon kohdasta, mutta yhden kokonaisen valitseminen parhaaksi on sula mahdottomuus.
O Elbereth! Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas.


Vuoden Beta 2007, Vuoden Tolkienisti 2008 & 2009, Vuoden Valvoja 2010 & 2014
Vastaa Viestiin