Runoja Vendinceltä

Rustaatko runoja? Aihe vapaa :)

Valvojat: Miaplacidus, Sansku

Vendince
Puolituinen
Viestit: 309
Liittynyt: Ma Kesä 03, 2013 9:01 pm
Paikkakunta: Mielikuvitusmaassa haltioiden kanssa

Runoja Vendinceltä

Viesti Kirjoittaja Vendince »

Joo eli päätin minäkin laittaa muutaman runon teidän arvioitavaksi. Aiheet vaihtelee aika paljon, ja uutta teen kunhan teen. Runot vaihtelevat vapaamuotoisista riimillisiin, ja nämä ei todellakaan ole mitään loppuun hiottuja, pelkkiä hätäisiä kirjoitelmia inspiraation iskiessä. Mutta tässä nyt ensimmäiset tekeleeni, Enjoy!:


Enää. Ikinä.

Minut jätit
yksin muistojeni ilon maailmaan
jossa vielä, kerran äänes kuulen
huules huulillani, käsi lanteilla
lupaus ikuisesta onnen ajasta
viivyt hetken, joskus toisenkin
koskaan en saa sua kokonaan
en milloinkaan.

Enää.

Ikinä.


A/N: tämmöinen lyhyt runoilu, perus angstia ja pohjalla omakohtainen kokemus.

Voi, miksen nähnyt
kun hiljaa vaivuit pois
unelmiin mustiin
suudelmiin kuoleman?

Miksen nähnyt
silmies tyhjää katsetta,
kaipausta?

Miksen nähnyt
silmies paloa,
tuskaa, vihaa
kun yritit surultas rakastaa?

Ja hiljaa kuolit pois.

Voi, miksen nähnyt?


A/N: Tähän en keksinyt otsikkoa, enkä keksi oikeastaan kovinkaan moneen runooni. Eipä ole muuta sanottavaa. <:

Kuolema

Kuolema.
Se pois hänet vei
suuteli otsaa, kylmäsi kädet
sydämen julmasti pysäytti
sielun liekin silmistä sammutti.

Vei pimeään, kuolemaan, tyhjyyteen
jossa enkeleitä, korvaa helvetin demonit
heillä silmissään viha, katkeruus
jota kuolleella koskaan ollut ei oo
ei ymmärrä mieli, niin kahlittu
miksei voi etsiä rakkautta
täyttää mielensä tyhjyyttä?

Miksei voi iloita taivaassa
jossa enkelit laulavat voittoa
tulevan maailman kauneutta?

Riistettiin ystävä, ystävältä
käsi kädestä irrotettiin
nuo maailmat, niin erilaisia
ei valo voi rakastaa pimeyttä
Miksi? kuollut kysyy.
Paiskataan tyrmään kauheimpaan
liekit jo nuolevat jalkoja
Voi miksen mä osannut valita?


A/N: taas tätä samaa synkkää.

Maailman lapsi

Tuuli lastaan heijaa, tuudittaa
nuku, lapsi äidin, rakkahin
helmaan maailman, juureen puun
jonka oksilla elämä puhaltaa.

Sulje jo silmäs, lapsi pienoinen
antaudu unien maailmaan!

Maa lapsen huomaansa ottaa
lämmöllään peittelee
ruoho ja kukat patjana, puun oksat kattona
linnut soittavat hiljaa, äänensä huilulla.

Tuli leikkinsä hiipua antaa
myös liekin lapsosen
jotta unen saattaisi saada
lapsi kaunis, viaton.

Sulje jo silmäs, lapsi kaunehin
antaudu unien tarinaan.

Vesi purossa solisee
ei pauhaa putoukset nuo
jotta lapsi rauhan saisi
voisi viimeinkin nukahtaa.

Koko maailma hiljaa odottaa.

Tuuli hiljaa tuudittaa
Maa kattonsa laskee, rakastaa
Tuli unissa valvoo, unet pahat karkoittaa
Vesi nauraen leikkii, ehkä lapsi ilon sen
uniinsa saa.

Ja lapsi viimein unensa saa.

Jo nukkuu piltti pikkuinen
rakkaus maailman rinnallaan
tuulikellot kilkkaa
jossain kaukana totuus vaeltaa
eikä lasta maailman saa.


A/N: Tämä runo sopisi myös laulettavaksi, vaikka unilauluksi lapselle, itse pidän tästä paljon.

Eli tässä nämä nyt olivat! Kritiikkiä saa antaa ja kommenttia muutenkin kirjoittaa. Rakkaat, kertokaa toki mitä olisitte muuttaneet kun nämä tosiaan ei ole mitään täydellisiä. Lisää julkaisen sitten kun on edellisiin kommentoitu :wink:
Viimeksi muokannut Vendince, Ke Elo 06, 2014 11:21 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

..., mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.

Herätetään loftis henkiin Vuoden Aragorn 2014
Saphire
Samooja
Viestit: 420
Liittynyt: La Maalis 02, 2013 12:51 am
Paikkakunta: Siellä, mihin kukaan muu ei eksy!
Viesti:

Re: Runoja Vendinceltä!

Viesti Kirjoittaja Saphire »

Kauniitahan nämä runot ovat! Kaikki jokseenkin surumielisiä (runojen yleisin piirre). Runot olivat kauniita ja koskettavia sekä aiheeltaan, että tekstiltään. Pituus oli hyvä ja kirjoitus virheitä ei yhtään. Jatka toki
Vuoden originaali 2014~
Saphire tekee paluun vuosia jälkeen.. :'D
Vendince
Puolituinen
Viestit: 309
Liittynyt: Ma Kesä 03, 2013 9:01 pm
Paikkakunta: Mielikuvitusmaassa haltioiden kanssa

Re: Runoja Vendinceltä!

Viesti Kirjoittaja Vendince »

Lisää tulee. <:

Aika ohjaa

Miksi nauttia hetkistä
jotka pian ohitse ovat
miksi tehdä suuria tekoja
kun ne niin pieniä ovat
Onko toivoa, vaikka vähänkin?

Ihmiset ovat maailmassa
kuin pisteitä katukuvassa
ei näy heidän kasvojaan
ei tunne kukaan tunteitaan
mitä he ovat, käytännössä
eivät yhtään mitään
Onko rakkautta, edes vähäsen?

Maapallo on kaikkeudessa
vain tahra muiden joukossa
jatkumo on loputon
rajoja ei näy, ei turvaa, seiniä
kattona vain musta yötaivas
tähdet lamppuina
niin kaukana, nuo auringot toiset
Kierii maa ja kuluu aika
mutta sekin ei ole käytännössä
yhtään mitään.

Hetki onnen on pian ohi
vuodet vierii ja
kestää tovi
ennen kuin kukaan tajuaa,
kysyy, menikö se jo?
Elämä siis.

Elämä on kohta ohitse
pian on taivas kotina
loputon hetki
lopu ei aika
on viimein aikaa rakastaa
ja aika meitäkin
helliä saa
ei se käy meitä vastaan
meihin uurra, noita merkkejään
virheitään.

Eikä lopu onni, toivo koskaan
jos se sydämeen tehnyt on kodin
vaikka voikin kestää tovin
että joku tajuaa
ei tää elämä kestä kauaa
täytyy vain aikaa rakastaa
sen virtaan sukeltaa
antaa sen viedä, parempaan ohjata.


A/N: tämä vain syntyi ilman sen suurempia ajatuksia, mutta pidän tästä runosta, koska tässä kuvastuu ajatuksiani ja toivo paremmasta. <:

Ääh, tätä en mielelläni julkaise, koska aihe on.. kamala. mutta jostain se idea lähti ja tämän kirjoitin. Ja päätin sitten julkaista.

PG-13

Askeleet

Mä juoksen
eikä kukaan kiinni saa
ei kukaan tartu käteen
käske lopettaan.
Enkä mä lopeta koskaan
tahdon jatkaa
aina vaan
en lopeta koskaan, en edes
silloin kun en jaksakkaan.
En tahdo luovuttaa
kiire pitää mun sydämen
paikallaan
naulaa sen rintaan kii
vaikka se hakkaa
kuin villi eläin
pyristelee pakoon
kahleistaan pääsemättä.

Mä juoksen
hiljaa
en herätä huomioo
kun ketään kiinnosta ei
jos kuolisin
lyyhistyn happea haukkaamaan
eikä sydän kestäkkään
vaan sammuu
mut viimein päästää
rauhaan.

Eikä mun mieleni enää valehtelekkaan.

Viime hetkellä nään totuuden
karmivan, kauhean
olen laiha, luuranko vain
en kaunis ollenkaan
eikä kukaan tälläistä
vois rakastaa.

Ja pimeys ottaa mut viimein huostaan
nauraa mun vanhemmille
mitäs ette nähneet totuutta toista
ei se teidän rakas syönytkään yhtään
näytteli vaan.

hulluus sen päässä pakotti juoksemaan
sairaus sen pakotti laihtumaan
Hulluus, jonka kuolema asetti asumaan
lapseen viattomaan
kunnes sen omakseen sai.

A/N: tässä se on sitten. Paino on minullekin ollut asia josta ei puhuta ja joka hävettää. Vaikka ei olisi mitään aihetta. Tämän runon ei ole tarkoitus järkyttää tai olla laihuuden ihannointia vaan säväyttää ihmisiä. Tuollaisia ihmisiä on läsnä, ihmisten pitäisi osata nähdä heidät ja auttaa.

******************************
Valinta

Yksi, kaksi, ehkä elämä muuttuu paremmaksi
kolme, neljä, tahdotko tätä?
viisi, kuusi, suru rinnassa huusi
seitsemän, kahdeksan, aika on valita
yhdeksän, kymmenen, päätätkö sen?

A/N: otsikon mukaan, valinta on runon aiheena

Samana päivänä julkaistut runot samaan postaukseen. t. Ylläpito
Viimeksi muokannut Vendince, La Kesä 14, 2014 9:32 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

..., mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.

Herätetään loftis henkiin Vuoden Aragorn 2014
Vendince
Puolituinen
Viestit: 309
Liittynyt: Ma Kesä 03, 2013 9:01 pm
Paikkakunta: Mielikuvitusmaassa haltioiden kanssa

Re: Runoja Vendinceltä!

Viesti Kirjoittaja Vendince »

Uuden runon taas kirjoitin sadepäivän iloksi -tai suruksi, aihe ei ole mikään iloinen vaikka keijunkepeä onkin. <':


Keijulapsi

Pieni lapsi hento
yksin siipineen
kykene ei lentoon
muiden keijujen.

Pieni lapsi yksin
siipiänsä heijaa
kauniit ovat siivet sen
kykene ei lentoon
yksin siipineen.

Kanna eivät siivet
kykene ei lentoon
antaudu ei tuuleen
lapsi hentoinen.

Missä olis käsi
joka kädessäni
minut ohjais
taivaaseen, luokse
enkeleiden, laulamaan
missä toiset siivet
jotka yhdessä
tekis musta kokonaisen.

Keiju yksin kukassansa
siipiänsä heijaa
hän ei lentoon kykene
huolet painaa harteilla
mahdanko lentää
koskaan, ikinä?

Lapsi kaipaa tunnetta
taivaan keveyden
kaipaa kättä kädellensä
sanoja, luottamusta
Mielessänsä huutaa hätää
missä olet äiti lapsosen?


_________________________

Viulun kieli väräjää
lehdet tummuu, kuolee pois
kasvit huokaa hetkeään
jonka aika ottaa pois
taas ihmisten ovilla
kuolema kolkuttaa.

Kaunis on tuo rauha
lapsen sielussa
kaipaus antaa toivon
uudesta alusta.
Olet rakas, lapsonen
Lepää rauhassa.

Olen luonasi, tiedät sen
kävelet luotani pois
taakse jätät
kyyneleet veriset.

Rakastin sinua.


A/N: Halusin kirjoittaa runon kuolleille lapsille. R.I.P pienet enkelit<3

A/N: Minusta tuntuu että voisin kirjoittaa kepeämmistä aiheista seuraavaksi. Anteeksi kun nämä on näin vakavia.. :roll:

Ystäväni Tulisielu

Palvon sinua
suomuinen ystäväni
viisaat silmäsi
näkevät tulevaisuuden
josta minulla ei ole
aavistustakaan
haluan vain jakaa sen
sinun kanssasi, lohikäärmeeni.

Ihailen siipiäsi, suomuista selkääsi
jaloa päätäsi, mahtavia voimiasi
olet minun, lohikäärmeeni
ja silti niin vapaa lähtemään.

Värisi on punainen
tulta syökset, kun olet vihainen
silmäsi kipunoivat
sydämesi liekkiä.

Äänesi on pehmeä,
kuin hunajaa ja silkkiä
ja olet viisas
kykenet neuvomaan minua
mutta kehoitat etsimään polkuni
löytämään vastaukset.

Olet rinnallani, tukena
kuinka ihailenkaan sinua
rakastan lohikäärmeitä
mutta erityisesti sinua.

Pysy lähellä, ystäväni
pysy kumppaninani
vaikka viisastuisin
haluan vain sinut, siinä
en ketään toista.

Haluan kiivetä selkääsi
lentää kanssasi
tuntea vapauden
olla maailmassasi
yhtä sinun kanssasi.

Jos en kykene näkemään sinua
avaa silmäni, sieluni
jos teen vääriä asioita
ohjaa minut oikealle tielle.

Ja jos jätät minut
kerro minulle
älä jätä minua miettimään
miksi lähdit
Tarvitsen sinua vielä
lohikäärmeeni.


A/N: Tässä aihe joka tulee suoraan sydämestäni. Lohikäärmeet. En tiedä, minä vain yksinkertaisesti rakastan niitä. Koko ajan toivon, että ne olisivat totta ja olemassa. Toistaiseksi ne ovat pysyneet vain mielikuvituksessani, mutta aina saa haaveilla. hihih, kiinalainen horoskooppinikin on lohikäärme :lol:

Samana päivänä julkaistut runot samaan postaukseen. t. Ylläpito
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

..., mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.

Herätetään loftis henkiin Vuoden Aragorn 2014
Vendince
Puolituinen
Viestit: 309
Liittynyt: Ma Kesä 03, 2013 9:01 pm
Paikkakunta: Mielikuvitusmaassa haltioiden kanssa

Re: Runoja Vendinceltä!

Viesti Kirjoittaja Vendince »

Haluan lähellesi

Niin lähellä
niin kaukana
sumusilmien takana
joku huokaa.

En häntä löydä
en osaa etsiä
mihin kadotin toivoni?

Prinsessa kultatukka
poika yönmusta
rakastuneet lapset
toisiltaan otetaan.

Miksi?
Sitä ei tyttö tiedä
miehensä löytäisi vielä
jos tahtoisi etsiä
mutta toivon hän heittänyt on
kun näki ne silmät
jotka täynnä kaipuuta on.

Miksi rakkaani haikailee pois
eikö luonani hyvä oo
miksei sulje syliinsä
suutele kyyneleit' pois?

Tartun käteen
huomaan; se on kylmä
silmissä palaa tuli.

Ei, jää
en pärjää
ilman sinua
yön prinssi!

Mutta hän on jo mennyt
minut jättänyt
laivallaan kulkenut pois
pois maailman myrskyistä
sinne hän haikailee, kotiin
jonne minunkin tekisi mieleni
mutten pääse
olen prinsessa Kultatukka
kahleeni syytöstä soivat.

Miks' ees haikailet pois?

Täällä sun hyvä on.

Lopeta, prinsessa,

Ole järkevä.

Ei, en tahdo
haluan prinssini
hänen huulensa
sanansa
hänen onnensa
haluan hänet.


A/N: Taas otsikko.. en sano mitään :) Mutta olis kiva saada kommentteja? <:
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

..., mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.

Herätetään loftis henkiin Vuoden Aragorn 2014
Vendince
Puolituinen
Viestit: 309
Liittynyt: Ma Kesä 03, 2013 9:01 pm
Paikkakunta: Mielikuvitusmaassa haltioiden kanssa

Re: Runoja Vendinceltä!

Viesti Kirjoittaja Vendince »

Löysin kauan sitten kirjoittamaani kaksi runoa :)


Huudan tyhjään
Kuiskaan pimeään
Pimeys minut kietoo
valheelliseen silkkiin
Itken.

Tyhjiä kyyneleitä
valheen kaapuun kiedottuna
mutta pimeys ei pääse
sydämeeni sisälle
lausumaan valheita.

Ympärilläni kaupunki
hiljaa herää eloon
Minä elän
Eikä pimeys ikinä
saa minua kokonaan.


___________________________

Jäljissäni höyhenet eiliset

Kuljen katua niin tyhjää
jäljissäni höyhenet eiliset
hetken edessäni valoa nään
ja sen ihmeen uudelleen
saan elää.

Muistan kosketuksen sen
niin kepeän, suloisen
hetken kanssaan olla sain
kaipaamaan vain jäin
Sinua, enkelini, sinua..
rakastin ja rakastan aina vain.

Jatka enkelini..
Ikuista kulkuasi..
Tahdon vain kanssasi
sen hetken elää uudestaan.
Jos voisin tulla luoksesi
lupaan, tekisin sen
mutta kuolemaan on
ihmislapset tuomittu
ainiaan.


A/N: Tämä runo sai alkunsa rakkaudestani enkeleihin ja niin.. näistä vanhoista on vaikea sanoa, miten ne ovat syntyneet, mutta runoista yleensä näkee ne ajatuksensa ja tunteensa. En vain oikein osaa kuvailla niitä.
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

..., mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.

Herätetään loftis henkiin Vuoden Aragorn 2014
Vendince
Puolituinen
Viestit: 309
Liittynyt: Ma Kesä 03, 2013 9:01 pm
Paikkakunta: Mielikuvitusmaassa haltioiden kanssa

Re: Runoja Vendinceltä!

Viesti Kirjoittaja Vendince »

Elämä on kaunis

Elämä on kaunis
kauniita ovat
viattomat
silmät loistossaan
kertovat: rakastan
maailmaani.

Ei hällä murheita
ei tarvitse kyyneleitä
on kaunis maailmansa
aurinko luo valoaan
polulleen.

Hän on kaunis ihminen
tiedän sen
olen nähnyt sen kaiken
häntä haavoittaa tahdo en
repiä rikki arpia.

Anna rakkaasi olla
viattomuudessaan
älä kasvata lapsista aikuisia
kyllä he vielä huomaavat
ohi kiitävät hetket
on syksykin kaunis
ja enkelit eivät aina
istu pilven reunalla
he ovat täällä.


Ääni päässä

Kultaseni
sinä olet tyhmä
lakkaa haaveksimasta
ole kuin muut, asetu muottiin
älä kuuntele itseäsi
minä olen sinä
vastakohta.

Ei, en tahdo
olen minä, vain minä
sinä olet joku muu
et saa minua kiinni
mihinkään typeriin
kahleisiin
olen vapaa liikkumaan
tekemään niin kuin
sieluni sanoo.

Pieni ääni, mene pois
vie syytökset mukanas
ei minussa vikaa todellista
olekaan
Olen tavallinen
pitkät hiukset, vihreät silmät
en silti samanlainen
niin kuin muut
olen erilainen
olen minä, en kuin
nuo muut.

**************

Jospa vain

Olisin kuin jääprinsessa ikuinen
ruusutarhassa tanssiva keijukainen
suipot korvat kuin haltialla ikään
olisin nauravainen, iloinen, onnellinen
luonani ihmiset rakkaimmat.

Lentäisin taivaalle, auringon luo
tervehtisin kuun kuninkaita
koirat ja kissat puhuisivat
osaisin taikoa rakkautta
ja äiti leipoisi aivan kaiken
kerrankin pullantuoksuisena.

Ihmiset toisiaan vaalisivat
variksilla olisi kauniit äänet
enkelit pitäisivät minua kädestä
minäkin saisin siivet, ja lentäisin
tanssisin vetten pinnalla.

Jos vain toivoisin, toteutuisko tuo?
Enpä usko
mutta haaveita ei tehty turhaan
vaan ihmisille toivoa antamaan.

A/N: Kolme runoa peräjälkeen! Huhhuh. Sanotaanko vaikka, että viikonlopun kunniaksi, kun saa vain olla ja nauttia paikallaan olosta.

Samana päivänä julkaistut runot samaan postaukseen. t. Ylläpito
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

..., mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.

Herätetään loftis henkiin Vuoden Aragorn 2014
Vendince
Puolituinen
Viestit: 309
Liittynyt: Ma Kesä 03, 2013 9:01 pm
Paikkakunta: Mielikuvitusmaassa haltioiden kanssa

Re: Runoja Vendinceltä!

Viesti Kirjoittaja Vendince »

Viuluni - sieluni laulu

Tanssi kielten päällä
jousi kädessäni
soitan sointuja kauniita
ihmiset eivät niitä kuule
he ovat kodeissaan, yhdessä
minä vain soitan koska
en saata tehdä muutakaan.

En tiedä olenko onnellinen
mutta kauneus käsissäni
voin tehdä uutta ja hyvää
tehdä edes jotain.

Jos kieleni minulta vietäisiin
olisi poissa kykyni kertoa
että minäkin olen täällä
mutta jos soittimeni kadottaisin
olisi poissa tahtoni elää.

Siispä vain soitan
kaunista sävelmää
kenties ihmiset kodeissaan
kuulevat sen, ja tulevat
antavat rakkauden käteeni
ja voin taas nauraa ja hymyillä.



***********

Piirrän hymyn kasvoilleni
nauran vain koska muutkin
leikin että vihaan ja rakastan
mutta turhaan minä itseäni huijaan
en osaa tuntea, kaiken kadotin.

Ainoa aito tunteeni, jota ikuisesti vaalin
on rakkauteni, jonka menetin
hän lähti hiljaa ja minut jätti
tänne kylmään hiljaisuuteen, yksin.

Pelkään että kohta en tunne edes
kipua, joka sydäntäni raastaa
ja rakkauskin katoaa maailmastani
en kykene enää sääliin tai ymmärrykseen
olen vain kuori siitä mikä minun piti olla.
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

..., mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.

Herätetään loftis henkiin Vuoden Aragorn 2014
Vendince
Puolituinen
Viestit: 309
Liittynyt: Ma Kesä 03, 2013 9:01 pm
Paikkakunta: Mielikuvitusmaassa haltioiden kanssa

Re: Runoja Vendinceltä!

Viesti Kirjoittaja Vendince »

Missä minä olen? sitä en vielä tiedä
mutta pian tulen valmiiksi ja saavutan sen
ei kipu ei murhe minun harteitani paina
Sieluni on puhdas ja tuuli sen läpi käy
ei mikään voi minua estää enää.


A/N: jotain pientä ajatuksistani tällä hetkellä (:
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

..., mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.

Herätetään loftis henkiin Vuoden Aragorn 2014
Vendince
Puolituinen
Viestit: 309
Liittynyt: Ma Kesä 03, 2013 9:01 pm
Paikkakunta: Mielikuvitusmaassa haltioiden kanssa

Re: Runoja Vendinceltä!

Viesti Kirjoittaja Vendince »

Paratiisin lapsi valvoo
Äitinsä helmoissa
makaa puun lehväin alla
vartioinaan Kaksitoista.

Ja kun lapsi on täällä
voit hänet löytää silmistä noista
jotka loistavat sinisinä ja
kasvoista joilta rauha hohkaa
ei hän sure, ei hän iloitse
mutta laulun kuulet sielustaan
saman laulun jota lauloi Äiti
pienelle lapsellensa.


A/N: pientä päivitystä taasen. c:


Samana päivänä julkaistut runot samaan postaukseen. t. Ylläpito
Viimeksi muokannut Vendince, La Syys 07, 2013 12:51 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

..., mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.

Herätetään loftis henkiin Vuoden Aragorn 2014
Saphire
Samooja
Viestit: 420
Liittynyt: La Maalis 02, 2013 12:51 am
Paikkakunta: Siellä, mihin kukaan muu ei eksy!
Viesti:

Re: Runoja Vendinceltä!

Viesti Kirjoittaja Saphire »

Oli vihdoin aikaa lukea näitä ajatuksella :D

Paljon sinäkin näitä runoja olet aikaiseksi saanut, se täytyy myöntää. Hyvin kauniita jokainen näistä. Pidän tylistäsi kirjoittaa. Itseltäni se kun on vielä hiukan hakusessa. Jatka toki :D
Vuoden originaali 2014~
Saphire tekee paluun vuosia jälkeen.. :'D
Vendince
Puolituinen
Viestit: 309
Liittynyt: Ma Kesä 03, 2013 9:01 pm
Paikkakunta: Mielikuvitusmaassa haltioiden kanssa

Re: Runoja Vendinceltä!

Viesti Kirjoittaja Vendince »

Kiitos Saphire taas kommentista! *virtuaalihali*

Minä taisin vain jossain vaiheessa tajuta että hei, tämä on tyylini ja muuta en sitten enää teekkään. Kyllä sinäkin sen vielä löydät ja minusta ne sinun loppusoinnulliset runosi ovat upeita juuri sellaisina. c:
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

..., mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.

Herätetään loftis henkiin Vuoden Aragorn 2014
Vendince
Puolituinen
Viestit: 309
Liittynyt: Ma Kesä 03, 2013 9:01 pm
Paikkakunta: Mielikuvitusmaassa haltioiden kanssa

Re: Runoja Vendinceltä!

Viesti Kirjoittaja Vendince »

Menninkäinen, metsäläinen
pieni neito sulosielu
hiukset viljan tähkää aivan
posket punapuolukoista
silmät siniset solisevan puron
sormet juurista pihjalapuun
Iloinen tuo sirokasvo
hento kuin heinä,
vahva kuin tammenverso
metsän lehvää kupeillaan
kerää kukkia ketomaan.


*******
A/N: ajattelin ensin että nämä kaksi olisivat yhdessä mutta sitten ne näytti sopivan paremmin erikseen. (:
*****

Nauru solisee hiljaa
kuin tuulen ääntelyä vaan
et metsänneitoo löytää voi
hän piiloihinsa kätkeytyy
ja esiin saapuu, kun nousee kuu
tanssiin hiljaiseen ryhtyy
kera metsänväen.

Hiljaa soivat huilut
öisen metsämaan
korpikuusen juureen
nukkuu pieni neiti
käki kukkuu
yön usva laskeutuu
on hiljaa metsänpuut.
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

..., mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.

Herätetään loftis henkiin Vuoden Aragorn 2014
Vendince
Puolituinen
Viestit: 309
Liittynyt: Ma Kesä 03, 2013 9:01 pm
Paikkakunta: Mielikuvitusmaassa haltioiden kanssa

Re: Runoja Vendinceltä!

Viesti Kirjoittaja Vendince »

Kirjoitin tälläisen lyhyen tekstin, ja koska en ollut varma mihin sen julkaisisin (ja se on runomainen c; ) niin se tulee nyt sitten tänne. Enjoy!

-Hiljainen hetki-

Sinä hetkenä kun koko maailma odottaa jotain, odottaa oikein paljon ja kuolemanhiljaisena valvoo eikä kykene nukkumaan, sinä hetkenä makaan sängylläni ja tuijotan kattoon hievahtamatta. Odotan.

Odotan, että aika kuluisi ja jäisin tähän enkä koskaan kuolisi, ja hiljaisuus kävisi niin suureksi etten sitä voisi enää ymmärtää.

Pitäisin silmäni auki, koska millään ei olisi enää niin väliä siinä ajattomassa maailmassa ja pienikin liike voisi rikkoa täydellisen hetkeni.

Hengitykseni olisi tasaista, ja niin hiljaista etten kuule sitä eikä sydämenikään ääni enää kantautuisi korviini.

Kaikki se olisi niin kaunista että suolaiset kyyneleet valuisivat silmistäni vain koska minulla olisi niin hyvä olla.


The end.
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

..., mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.

Herätetään loftis henkiin Vuoden Aragorn 2014
Vendince
Puolituinen
Viestit: 309
Liittynyt: Ma Kesä 03, 2013 9:01 pm
Paikkakunta: Mielikuvitusmaassa haltioiden kanssa

Re: Runoja Vendinceltä!

Viesti Kirjoittaja Vendince »

Mun maailma

Sä voit sanoo
et mä en kelpaa
et oon hyödytön
aina pilaan kaiken
mut tiedän sen oikeen
vastauksen, ei se mee niin
oon just oikee
kaunis ja tärkee
eikä kukaan saa mun mieltä
horjumaan.

Vanhemmat kampasi hiuksia
ja kehui, vielä sinusta kasvaa
kaunis ihminen
niin, tiedän sen
vielä puhkean kukkaan
eikä kukaan, saa mun mieltä
särkymään.

Sä voit mut polkee
asvalttipintaan, katuun
mut mä nousen aina
ja jatkan mun kulkua
et sä voi pysäyttää
se ainoo on kuolema
mut mä elän vielä monta
kaunista hetkeä
mun kauniissa maailmassa.

Jotkut sanoo, et kasvaisit jo
maailma ei oo kaunis
se on synkkä ja julma
mut mä tiedän vastauksen
ei se oo, se on kaunis
ja mun ympärillä puut pudottaa lehdet
ja naapurilla matot, värikkäät tuulettuu
ja kaupungin pöly ei vielä
mun mielen ovien taakse yllä
siellä keinuu lapsikulta
piilossa katseilta.
Elämä on liian tärkeää otettavaksi vakavasti.

..., mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.

Herätetään loftis henkiin Vuoden Aragorn 2014
Vastaa Viestiin